SOKKONA SUOJATIEN YLI
En näe mitään. Kylmä ilma nipistää nenänpäätä. Kuulen, kuinka ohitseni suhahtaa auto, toinenkin. Haistan pakokaasun ja tunnen ilmavirran kasvoillani. Astun askeleen ja tiedän, etten ole enää jalkakäytävän turvassa.
Olen silmät sidottuina seinäjokelaisella suojatiellä. Ja sitten kuulen sen, lähestyvän auton murinan…
Se auto jarrutti. Tunsin kuinka turvallinen käsi puristi omaani ja johdatti minut tien yli.
Vietimme taannoin muutaman ystäväkollegan kanssa freelancerien tykypäivää. Meidän oli järjestettävä kyseinen päivä itse, sillä lähes kukaan meistä ei ole sellaisessa työsuhteessa, jonka myötä osallistuminen työyhteisön hyvinvointipäivään olisi mahdollista.
Ilta sisälsi toiminnallisia yllätysrasteja kuten ehtoollisen ja tunnustuksen, toisen korvista pitelyä ja Ukko Nooan viheltelyä, rentouttavaa hierontaa sekä illallisen koiraterapialla vahvistettuna.
Illan jälkeen olo oli voimaantunut. Ja työkyky sekä hyvinvointi olivat huomattavasti parantuneet. Mieleenpainuvinta tuossa tyhyillassa oli kuitenkin kävely Seinäjoen läpi, silmät sidottuina.
Hetkellä, jona silmät sidottiin, oli tehtävä valinta; suostuako tähän, lähteäkö mukaan leikkiin ja luottaako näihin ihmisiin. Hmm… tottakai! Ja ken leikkiin ryhtyy, se leikkiin luottakoon, sillä valinnanpaikkoja tuli vastaan myöhemminkin reitin varrella. Vai voiko joku väittää, ettei suojatien ylittäminen Seinäjoella sokkona vaadi totaalista luottamista omaan saattajaansa?
Hyväksyin leikin. Hyväksyin sen, että minä, kolmikymppinen perheellinen aikuinen, kävelen kaupungilla silmät sidottuina, käsi kädessä, neljän hengen parijonossa. Ja se oli vapauttavaa, jännittävää ja sydäntälämmittävää!
En ollut vastuussa mistään, en tiennyt, minne olimme menossa, sain keskittyä aistimaan ympäristöäni ja hautautua ajatuksiini.
Leikki, joka on kaikkien ihmisten perusominaisuus, saattaa unohtua erityisesti aikuisten elämästä. Kulttuurifilosofi Johan Huizinga (1872–1945) esitti jo 30-luvulla, että inhimilliseen yhteiselämään ja sen suuriin, alkuperäisiin toimintoihin on alusta alkaen liittynyt leikki. Leikkiä ovat esimerkiksi urheilu, erilaiset rituaalit ja – taide. Sitä on teatteritoiminta.
Teatteri on leikin maailmaan sukeltamista, ryhmässä olemista ja yhteisin säännöin pelaamista. Teatteri on joukkuelaji. Se on yhdessä tekemistä, heittäytymistä ja luottamista. Ja mitä muuta tämä elämä on? Meillä ei kai ole muuta vaihtoehtoa kuin olla yhdessä. Miksei sitten yhdessä leikkien?
Leikin tilassa ihmisen mieli vapautuu ja leikkijä pääsee kokemaan asioita, joita ei ”normaalimaailmassa” tavoittaisi. Leikki on vapautta. Huizingan mukaan leikkiä on kaikkialla ja juuri leikkijä kehittää yhteiskuntaa.
Sillä leikkiessään leikkijä kehittää rakenteita ja sitä kautta kulttuuria ja yhteiskuntaa. Kulttuuri kehittyy, kun olemassa olevia rakenteita koetellaan. (Haastan eurovaaliehdokkaat leikkimään!)
On ilo leikkiä kavereiden kanssa. Jos haluat, voin taluttaa sinut sokkona suojatien yli.
Venla Korja
Teatteri-ilmaisun ohjaaja
(Julkaistu Ilkka-lehdessä 8.5.2014.)
SUOJATIEN YLITTÄMINEN SEINÄJOELLA ON SUORITUS!
KATSO VIDEO: https://vimeo.com/83690477
Venla Korja 
Jätä kommentti