Pojat on poikia.
Mutta mitä ne pojat ovat? Pehmeitä ja kilttejä kauneudenpalvojia – rohkeita ja raisuja räkäpallon rääpijöitä?
Sattuneista syistä olen viime aikoina ollut erittäin kiinnostunut poikakulttuurista ja siihen liittyvästä kasvamisen problematiikasta. Jotenkin maailma, jossa poikani saa kasvaa, vaikuttaa edelleen kovin kapeakatseiselta. Tuntuu, että vieläkin on hyvin rajattua, mitä saa tehdä ja tuntea.
Lapset kasvavat nopeasti, leikit unohtuvat tai niitä leikitään rajatuissa porukoissa, niin etteivät muut näe – ja naura. Ihan kuin poikaporukassa olisi tarkat säännöt siitä, mitä leikitään ja leikitäänkö enää ollenkaan. On koodit pukeutumiselle ja puhetavalle.
Tiivis kaveriporukka tukee kehittyvää identiteettiä, turvaa ja suojaa. Siinä tapauksessa siis, että se sallii moninaisuuden eikä sido tiettyihin tapoihin liian tiukasti. Hyväksyvä ilmapiiri vaatii rakentuakseen kasvattajien apua. Lapsiin – ja ihmisiin ylipäätään – tulisi soveltaa puolalaisen teatteriohjaaja Jerzy Grotowskin näkökulmaa, että näyttelijälle tulee luoda ilmapiiri, jossa hän voi tuntea, ettei hänen tekemisistään tule ivanaurun kohdetta, vaikka muut eivät hänen tekemisiään hyväksyisikään.
Kasvavalle ihmiselle on opetettava, että “hänen arjessaan toteuttamat tavat muodostavat ainoastaan yhden olemisen tavan, eivätkä suinkaan koko identiteettiä”, kuten teatteri-ilmaisun ohjaaja Joonas Veijanen kirjoittaa opinnäytetyössään, jossa hän avaa Mikkelin poikateatterin toimintaa ja filosofiaa. Mikkelin poikateatteri on vuodesta 2008 lähtien toiminut poikiin liitettävien stereotypioiden rikkojana harrastajateatterikentällä.
Hyvä aikuinen, ota selvää, mistä lapsi on kiinnostunut. Kuuntele ja tue häntä valitsemallaan tiellä. Tue häntä myös asioissa, jotka tuntuvat vierailta. Näytä räkäpallon rääpijälle, että hänessä on lämpöä, empatiaa ja vastuunottamista. Kannusta pehmeää kauneudenpalvojaa mittailemaan voimiaan, painimaan pusikossa.
Lapset ovat lapsia. Älä estä lapselta mitään siksi, että hän edustaa jotain sukupuolta.
Anna hänen pitää kaikki: kauneus, värit, havainnot, kukat, kaikki luonnolliset asiat. Anna hänen osoittaa hellyyttä ja huolenpitoa. Kosketa häntä. Anna hänen painia, leikkiä paloautoilla, hoivata vauvoja, kiipeillä puissa, runoilla, riuhtoa, anna hänen olla rohkea, kiltti, voimakas, kaunis. Opeta hänelle toisten kunnioittamista, huomioonottamista ja empatiaa.
Alkaa olla viimeiset hetket, jolloin annan poikani voittaa minut painissa. Tulee aika, jolloin hänellä on voimaa panna minut nippuun. Silloinkin annan hänen ymmärtää, että hän on tärkeintä päällä maan.
Hän on jo nyt opettanut pikkuveljelleen yhden tärkeimmistä, sanan: “Lakat”.
Venla Korja
Teatteriopettaja
Venla Korja 
Jätä kommentti