“Puetaan juhlavaatteet ja mennään johonkin paikkaan, mihin ei yleensä mennä.” Näin luonnehti 7-vuotias lapseni sitä, mikä erottaa juhlan arjesta. Hänen mukaansa juhlat ovat tärkeitä, sillä “ihmiset ovat yhdessä ja pitävät hauskaa.” Entäpä hautajaiset, kysyin. Pidetäänkö niissäkin hauskaa? Mitä varten ne ovat tärkeitä? “Hautajaisissa halutaan muistaa niitä, jotka ovat kuolleet. Halutaan niille hyvää.”
Lapsi on oivaltanut jotakin hyvin oleellista juhlista. Juhlat ja seremoniat vahvistavat ja ankkuroivat mieliimme merkityksiä, kuten tamperelaisen Annikin puutalokorttelin aktiivinakin tunnettu Meri Lähteenoksa sanoo. “Seremoniallinen juhla tekee meistä perheen. Ilossa ja surussa tulemme yhdeksi.” Siinä on yksi juhlien ja rituaalien tärkeimmistä teemoista, olla yhdessä.
Tämä vuodenaika on täynnä juhlia. Mutta mistä osa-alueista juhlien anatomia koostuu, edellä mainittujen yhdessä olemisen, pukeutumisen ja juhlatilan valinnan lisäksi? Ajankohdan valinta on erittäin tärkeää, kuten myös puhtaus – niin tilan kuin ihmistenkin (kuulostavatko kaappien jynssäys ja joulusauna tutuilta?). Juhlatila muutetaan “toiseksi”, vrt. joulukoristeet tai alttari. Näiden lisäksi juhlia kautta maailman yhdistävät myös seuraavat asiat: seremoniamestari, puheen ja laulun merkitys sekä ruokailu ja lahjat.
Juhlien ja seremonioiden tehtävänä on usein abstraktien asioiden konkretisoiminen ja niiden saattaminen ymmärrettävään muotoon. Silloin konkreettisen toiminnan tärkeys korostuu. Kuinka suuri merkitys onkaan esimerkiksi luterilaisissa hautajaisissa virsien laulamisella, kukkien jättämisellä tai hiekkaristin muodostamisella.
Juhlat ja seremoniat jaksottavat elämää. Johan antiikin filosofitkin sen jo tiesivät: “Elämä ilman juhlia on kuin pitkä tie ilman lepotaukoja.” Juhlat ovat pysähtymistä ja lepoa. Juhlapäivät erottavat arjenjaksot toisistaan. Ne estävät meitä juoksemasta elämän läpi, antavat merkityksiä ja muistuttavat merkityksellisyydestä. Jopa tässä maallistuvassakin maailmassa hiljaisuuden ja hiljentymisen merkitys korostuu. Kun yhteisesti määritetyn pyhän ja maallisen rajaa ei välttämättä enää ole, yksilöllisen pyhän kokemus korostuu. Tärkeää on, että rituaalin, seremonian tai juhlan kokemus tuntuu omalta. “Pakotettuna seremonia menettää merkityksensä”, väittää myös Meri Lähteenoksa.
Kuten lapseni on havainnut, juhliin ja seremonioihin liittyy lähes aina hyväntoivominen – joissakin yhteyksissä jopa pahan rituaalinen karkoittaminen.
Nyt meillä on ajankohtaista tämän seitsenvuotiaan kanssa erään fiktiivisen hahmon hyvästeleminen. Vaikka emme puhu oikean henkilön menettämisestä, on surutyö silti tehtävä. Menetys on ollut kova kolaus pienelle ihmiselle. Asia pitää käsitellä, ettei se jää vaivaamaan. Täytynee sopia yhdessä, millainen seremonia tämän ystävän muistolle järjestetään. Oletettavasti juhlavaatteilla ja musiikilla on suuri rooli. Luulen, että muistelemme mennyttä ystävää ja lopuksi toivotamme valoa ja voimaa sekä hyvää viimeistä lentoa Hanille.
Kuvat: Maija Korja. Julkaistu kuvaajan luvalla.
Venla Korja 
Jätä kommentti